Tapahtumia keikkareissulla 18.-22.1.2011
Kuopio, Bar Henry's 19.1.2011
Torstain
a Kuopiossa nakit unohtu kojelaudalle. Aamulla löytyivät jäätyneinä. Kuiva Nuudeli ja Homoikoni kävivät myös huippujatkoilla, johon Kuivis unohti kaulaliinansa. Sen voi palauttaa myös vähän käytettynä. Tavaroiden hukkaamisesta päävastuussa oleva Black Peris unohti kännykkänsä, johon Tampereen hotellin ovikoodit tulivat, Kuopion hotelliin. Kiitosta vain asiakaspalvelijaharjoittelijalle, joka luki viestejäni ja kaiveli niitä ja poisteli saldoviestinkin tilanpuutteen takia. Saldoviestin, joka kertoi saldoksi 0,35 euroa. Jotenkin reissaaminen noin vähällä rahalla on iha vitu munahommaa. Kaljaa oli hyvin ja jalluakin ekstrana.
Tampere, Klubi 20.1.2011
Tampereella on v
akiona rento meno ja hyvät soundit. Vakiona on myös takahuone, tai pikemminkin alahuone, joka saa soittajat hyvään vireeseen. Jopa niin hyvään, että keikan jälkeen katsotaan aivan asialliseksi toiminnaksi syyllistyä miehissä itsensäpaljastamiseen ja viihdyttää lähipizzerian asiakkaita näyteikkunan takana mulukkusiltaan suoritetuin haara-perushypyin. Majoittuminen oli tosin hankalaa, koska huoneemme sijaitsi toisessa kerroksessa, jota emme rakennuksesta alkuunkaan löytäneet. Kaljaa oli juuri kuten pitikin, pari koria. Bonuksena Hepin karppausproggikseen sopivaa kuivaa valkkaria.
Helsinki, Loose 21.1.2011
Perjantaina Loosen keikalla bändin nimi ei mahtunut valotauluun, ja paikan tarjoilija pyysi bändiä tiivistämään yhtyeensä sisällön. Oli hauskaa ja huippua. Kaljaa oli 1 kori. Liian vähän. Onneksi kuitenkin tajuttiin soittaa Queenin "we will fuck juu" eka biisinä. Monesti ei oo hävettäny niin paljon. Black Peris ja Heppi näki myös Raptorin Jufo III:n. Sori ku nauratti.
Lahti, Torvi 22.1.2011
Sitten taasen tänään, lauantaina, matkatessamme Lahteen päin saimme johdatusta saatanan autolta rekisterillä LFR-666. Ilmeisesti jonkin yliluonnollisen voiman ansiosta juomme nyt bäkkärillä hunajavettä, koska tässä kävi sillä tavalla saatanan kivasti, että juomia ei ollutkaan, eikä meille muistettu asiasta kertoa. No sitten vedetään selvinpäin ja märistään ja ankeillaan. Nämä fiilikset meni hyvin koko porukalta, paitsi Mäklätsältä, vituiksi. Ja Black Peris pasko verta. Kaljaa ei ollut yhtään. Keikka meni silti ihan todella putkeen ja porukka oli messissä niinku kunnon messussa kuuluukin - palvontaliikkeitä ja saarnamiehelle mikkiä hampaisiin.
Lahdessa läpän taso oli mitä hirvein; Brucemo Springsteen, Bob Marlemo ja Deep Purplemo tyyliin väännetyt emoväännökset kirjotettuna seinälle kertoivat ainakin oman mielentilan heikentymisestä näin neljännen keikkapäivän seuraamuksena. Aivopieruja ei voinut välttää. Oluen tarjoilutaso nolla, joka rahattomalle, oluen janoiselle hipille oli hyvin epämielyttävä yllätys. Kuitenkin positiivisen kliimaksin aikaan saaneen yllätyksellisen yleisömäärän johdosta tienatut 20 euroa alkoholipitoisten nautintoaineiden hankkimiseen piristi ja sivisti illan tunnelmaa henkilökohtaisella tasolla huomattavan homona. Keikka siis oli hyvä ja tunnelma katossa, kaikki meni suhtkoht nappiin itselläkin ja siitä kotimatkalle henkisiä eväitä. Tekniikka oli mitä oli. Kelpas.
-Kuivis
PART 2
Homot tykkäs keikasta homona. Valohomon orkesteri sai jonku ihime homokokis CD diilin. Homohyvä meno oli ja valopöytä homosekoili homona. Masterhomo vaan toimi. Paikan päähomo oli tyytyväinen ja diggas iha homohomona. Kaljaa tuli homoheterosti. Paalua tuli semihomosti. Peräkärryn paita oli muka pöllitty, otti sit jonku homo Teneriffa-homopaidan puvustosta tilalle. Valopöytä homosekos vaa 3 kertaa kesken homokeikkaa.
T:Enrikomitään Inglesias
Paluumatka 23.1.2011
Legendaarinen n
elostien kärsimysnäytelmä alkaa hyvisä merkeisä. Yleensä keikkabussin ovesta tipuu tyhjiä kaljatölkkejä, mutta meillä lentelee näköjään täysiä salkullisia. Musti on päässyt hyvin sissään bändiin. Kuset housussa jo Jyväskylässä. Muutki jätkät on ihan täysiä läpikusimunia. Kalja maistuu ja eilinen keikkapalkkiokakskymppinen kului oikeastaan jo.
Keikkareissujen jälkeen olen todella rikki. Masentaa, ja kaikki tuntuu turhalta - tavallistakin enemmän. Öisin näen unia siitä kuinka joku keikka menee todella hyvin, tai, että bändi sai uuden hyväsaundisen vahvistimen, ja kun herään, tajuan, että olen tullut takaisin byrokraattiseen paskaläjään, paperisotaan, lappujen lähettelemiseen ja ilmaisen työn tekemisen maailmaan. Olen rahattomana, nälkäisenä ja unen puutteessa, vaikka juuri heräsin. Mikään ei huvita, eikä missään tekemisessä ole mitään järkeä. Mietin, että varaisin ajan mielenterveyslääkärille, joka voisi kirjoittaa minulle jonkun lapun, jolla saisin lisäaikaa opiskeluun. Taas yksi lappu, ja taas yksi hirveä porras jolle kiipeäminen sen lapun saamiseksi jää pelkäksi ajatukseksi.
